Esi-isien jalanjäljillä (Katajajärvi)

Vaikka Repoveden alue saattaa näyttääkin nykyihmisten silmissä erämaiselta, ihmiset ovat hyödyntäneet metsiä ja vesiä liikenneväylinä, hyödykkeiden lähteenä ja asuinpaikkana tuhansien vuosien ajan. Ihmisen on arveltu saapuneen Repovedelle jääkauden jälkeen noin 10 500 vuotta sitten. Alue oli jo tuolloin saanut liki nykyisen hahmonsa jään vetäydyttyä ja maan kohotessa veden alta. Vesireitit olivat tärkeitä kulkuväyliä esihistoriallisella ajalla ja myös Salpausselän harjanteet ovat tarjonneet kulkuväylän ihmisille.

Jylhä ja rikkonainen Repoveden alue on kivikaudella ollut pääasiassa muualta käsin hyödynnettyä resurssialuetta. Niukat löydöt - lähnnä kvartsi-iskokset - ja alueelta paikannetut tilapäiset leiripaikat kielivät muualta tulleiden pyyntiryhmien toimista. Varsinaiset pysyvät asuinleirit ovat sijainneet puistoalueen ulkopuolella.

Esi-isät leiriytyivät samoille paikoille joille nykyihmisetkin Repovedellä hakeutuivat. Katajajärven rannalla, lähellä nykyistä tulentekopaikkaa, on löydetty kvartsi-iskoksia merkkeinä esihistorialliselta ajalta. Vaikka Valkelasta on löydetty suomalaisittain runsaasti kalliomaalauksia, Repovedellä löytöpaikkoja on vain kaksi: Olhava ja niin kutsuttu Löppösen luola kansallispuiston kupeessa. Kalliomaalausten on arviotu liittyvän pyyntikulttuurin uskomusmaailmaan ja maalatun noin 6000-4000 vuotta sitten.

Katajajärven pohjakerrostumissa säilyneet siitepölyhiukkaset kertovat kasvillisuuden muutoksista. Tällä erämaisena pidetyllä alueella ensimmäiset merkit maanviljelyksestä löytyivät jo ajalta 660 – 190 eKr.

Lisää tietoa Repoveden kulttuurihistoriasta voit lukea teoksesta Sama maisema, eri kulkijat (Metsähallitus 2007).

Alueen muut kohteet: Luonnonhavainnointi syventää retkikokemusta

Koordinaatit (WGS84): P 61.16542, I 26.84230