Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja

x

Etusivu | Luonto ja luonnonhoito | Geologia | Kulttuuriperintö | Retkeily ja luontomatkailu | Opastuskokonaisuudet | Lisätietoa


Metsät

Repoveden metsistä löytää suomalaisen metsän ja metsänkäytön historian koko kirjon. Suuri osa Repoveden alueesta on ollut metsätalouden käytössä. Osa kallioiden, järvien, lampien, purojen ja pienien korpi- ja rämesoiden pirstomasta luonnosta on kuitenkin säilynyt koskemattomana. Repoveden puusto vaihtelee mäntyvanhuksista aina taimikoihin saakka. Suojelun myötä osassa entisistä talousmetsistä tehdään ennallistamistoimia, joilla nopeutetaan siirtymää kohti luonnontilaa.

Entisten talousmetsien suurimpia eroavaisuuksia luonnontilaiseen metsään nähden ova lähes yhden puulajin metsiköt, puiden tasaikäisyys, säännöllinen tilajärjestys ja järeän lahopuun vähäisyys. Repovedelläkin toteutetuilla metsien ennallistamistoimenpiteillä pyritään muuntamaan metsä lähemmäs luonnontilaa. Lisää tietoa aiheesta: Susanna Lahdensalon esitelmä: Ennallistamispoltot Repovedellä ja Aarnikotkanmetsän luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmat (pdf), julkaisu Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opas (julkaisut.metsa.fi /pdf)

Lisää Repoveden metsäasioista myös Luontoäidin tilkkutäkki -opastuskokonaisuudesta (ks. opastuskokonaisuudet sivu).

Suot

Vaikka Repovettä ei mielletäkään suoluontokohteeksi, on alue suoluonnoltaan monimuotoinen. Kansallispuiston (sis. Aarnikotkan metsänsuojelualueen) pinta-alasta noin kymmenesosa on suota, josta kaksi kolmannesta on säilynyt luonnontilaisena. Alueen vaihtelevasta topografiasta johtuen sinne ei ole voinut muodostua suuria puuttomia suoaltaita, vaan suot ovat lähinnä pienialaisia rämeitä ja korpia.

Lisää tietoa: Susanna Lahdensalon esitelmä Repoveden soiden ennallistaminen (pdf), Suoverkosto-LIFE hankkeen tuottama videomuotoinen Nykysuon käsikirja (metsa.fi) tarjoaa yleistietoa soista

Pienvedet

Pienvedet ovat Repoveden alueelle tyypillisiä ja monet niistä ovat säilyneet suhteellisen luonnontilaisina. Topografian vuoksi alueen järvien vesipinnan korkeus meren pinnasta vaihtelee suuresti. 

Lisää Repoveden pienvesistä myös Luontoäidin tilkkutäkki -opastuskokonaisuudesta (ks. opastuskokonaisuudet sivu).

Lajisto

Repoveden lajistoa leimaa karuus, joskin korkeusvaihteluiden ansiosta on syntynyt mm. jyrkänteiden alle, ravinnekeskittymiä ja niihin sopeutunutta lajistoa. Alueen kasvi- ja sienilajisto on melko tavanomaista, maaston pienipiirteinen vaihtelevuus luo kuitenkin lajistoon monimuotoisuutta. Laaja yhtenäinen metsäalue ja rakentamattomuus mahdollistaa häiriöille herkkien lajien, kuten kaakkurin, läsnäolon. Alueen kallioisuuden vuoksi lajisto on tältä osin edustava mm. erilaisten jäkälien osalta. 

Pekka Heikkilän kansallispuisto-opaskoulutuksen esitelmä Repoveden lajisto ja suojelualueverkko (pdf, linkki luentoon Lisätietoa -sivulla).

 

Lisää tietoa:

Repoveden kansallispuiston ja Aarnikotkanmetsän luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma (Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja B 75, 2004)

Eri luokka-asteiden biologian opetussisältöjä löytyy osoitteesta https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi. Osaa oppimateriaaleja pääsee katsomaan myös ilman kirjautumista valitsemalla luokka-asteen vasemmasta palkista.

Tyystjärvi-Muuronen, Kati (toim.): Vesiopas – vedet ja vesiluonto. Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1985.

Olsen, L.-H., Sunesen, J., Pedersen, B.V., suomentanut Kalliola, I. Vesikirppu ja sudenkorento – makean veden eläimiä, 1999